Välttelevä kiintymyssuhde parisuhteessa – kun läheisyys alkaa ahdistaa

Välttelevää ihmistä pidetään usein kylmänä. Sellaisena, joka ei tarvitse ketään eikä oikeastaan edes halua lähelle. Tuo mielikuva voi olla hyvin kaukana siitä, mitä ihmisen sisällä oikeasti tapahtuu.

Kiintymyssuhdetutkimuksesta on yksi mielenkintoinen havainto. Osa vauvoista ei näyttänyt reagoivan juuri mitenkään, kun vanhempi lähti huoneesta ja palasi takaisin. Ne näyttivät keskittyvän leluihin, mutta niiden syke oli koholla.

Välttelevä kiintymyssuhde parisuhteessa näyttää usein samalta. Ulospäin rauhallinen, itsenäinen ja vähän etäinen. Sisällä voi tapahtua paljonkin, mutta se ei pääse näkyviin, koska joskus aikoinaan tämän kaiken sisäisen näyttäminen ei ole auttanut.

Tämä artikkeli on kahdelle eri ihmistyypille. Sille, joka huomaa vetäytyvänsä kun joku tulee liian lähelle, eikä oikein itsekään tiedä miksi. Ja sille, joka elää tällaisen ihmisen rinnalla ja on alkanut miettiä, onko vika hänessä.

Kumpikaan teistä ei ole tässä se paha.

Pariskunta istuu sohvalla, toinen kurottaa kättään kohti toista, joka on vetäytynyt mukinsa kanssa sohvan toiseen päähän.

Kun toinen ojentaa kätensä ja toinen vetäytyy, kumpikin yrittää useimmiten samaa asiaa. Kuva: AI

Mitä välttelevä kiintymyssuhde tarkoittaa?

Välttelevä kiintymyssuhde on tapa suojata itseään läheisyydessä pitämällä tarpeet ja tunteet piilossa ja pärjäämällä yksin. Se ei ole luonteenpiirre eikä diagnoosi. Se on opittu tapa olla suhteessa.

Kiintymystyylejä kuvataan yleensä neljällä nimellä. Turvallinen, ristiriitainen (ahdistunut), välttelevä ja jäsentymätön. Kolmea viimeistä kutsutaan turvattomiksi kiintymyssuhteiksi.

Sana turvaton voi kuulostaa raskaalta. Se ei kuitenkaan tarkoita, että ihminen olisi rikki. Se kertoo, että läheisyydessä on joskus ollut jotain, mitä piti varoa.

Kiintymystyyli ei myöskään ole lokero, johon asetutaan loppuiäksi. Useimmilla on piirteitä useammasta, ja sama ihminen voi olla yhdessä suhteessa melko turvallinen ja toisessa selvästi välttelevä. Välttelevä kiintymystyyli on enemmän suunta, johon kääntyy, kun tunteet nousevat ja läheisyys alkaa tuntua liialta.

Miten välttelevä kiintymyssuhde näkyy parisuhteessa?

Useimmiten se näkyy etäisyyden ottamisena juuri silloin, kun läheisyys kasvaa tai tunteet nousevat. Ei siis silloin, kun on etäistä, vaan silloin, kun on lähellä.

Se voi olla viikonloppu, joka meni oikeasti hyvin. Oli lämmintä, naurettiin ja oltiin lähekkäin. Ja maanantaina toinen on yhtäkkiä kiireinen, lyhytsanainen ja jossain muualla.

Se voi olla hetki, kun puoliso kysyy, mitä sinä oikeasti tunnet ja pää tyhjenee. Ei siksi, että tunteita ei olisi. Niihin ei vain saa otetta juuri sillä hetkellä.

Usein ongelmat ratkaistaan yksin ja niistä kerrotaan vasta jälkikäteen, jos silloinkaan. Avun pyytäminen tuntuu vieraalta tai vaikealta. Suhteen alku on voinut olla tiivis, mutta kun puhe kääntyy yhteiseen tulevaisuuteen, jokin alkaa kiristää.

Yksi tunnistettava piirre on se, että kumppanin virheet alkavat korostua juuri kun suhde syvenee. Ärsyttää tapa, jolla hän syö, puhuu tai kysyy asioita. Se voi olla mielen keino luoda välillä etäisyyttä, kun läheisyys alkaa tuntua uhkaavalta.

Rakkautta voi silti olla paljon. Se vain näkyy usein tekemisenä, eli asiat hoidetaan, korjataan ja tehdään töitä perheen eteen. Sanat ja tunteiden jakaminen ovat se kohta, joka takkuaa.

Miten syntyy välttelevä kiintymys?

Välttelevä kiintymys syntyy useimmiten lapsuudessa, kun lapsi oppii, että tarpeiden ilmaisu ei tuo lohtua. Silloin on viisasta lakata näyttämästä niitä.

Kyse ei välttämättä ole mistään dramaattisesta. Voi olla, että vanhemmat olivat itse väsyneitä tai kiireisiä, tai eivät osanneet olla tunteiden kanssa, koska kukaan ei ollut ollut heidänkään kanssaan. Voi olla, että kotona arvostettiin pärjäämistä ja itkuun vastattiin, että ei se nyt niin paha ole, älä itke.

Lapsi ei voi lähteä. Hän tarvitsee aikuisen, joten hän sopeutuu (luo strategian). Jos läheisyys säilyy parhaiten silloin, kun ei tarvitse mitään, lapsi oppii olemaan tarvitsematta.

Se on oikeastaan aika fiksu selviytymiskeino. Ongelma tulee vasta myöhemmin, kun sama keino on käytössä suhteessa, jossa sitä ei enää tarvittaisi.

Siksi en itse puhuisi tässä syyllisistä. Lapsi ei tehnyt mitään väärin, eikä aikuinenkaan useimmiten tahallaan. Tapa vain jäi elämään, ja usein se on kulkenut suvussa jo pitkään. Siitä olen kirjoittanut lisää artikkelissa Lama-ajan lapset – mitä kannamme mukanamme?

Kun läheisyys alkaa ahdistaa

Sisältä päin välttely ei useinkaan tunnu välttelyltä. Se tuntuu tilan tarpeelta, levottomuudelta, ärtymykseltä tai tyhjyydeltä. Kehossa se voi olla kiristystä rinnassa, painetta päässä tai halua lähteä huoneesta.

Moni kuvaa sitä niin, että kumppanin tunteet tuntuvat vaatimukselta. Kun toinen on surullinen tai pettynyt, mieleen nousee jotain, mitä ei osaa korjata. Ja koska ei osaa, on helpompi vetäytyä kuin jäädä paikalle epäonnistumaan.

Pariterapiassa olen nähnyt useimmiten välttelyn taipumusta enemmänkin miehillä. Välttelevä kiintymys ei kuitenkaan ole mikään miesten juttu", mutta miehillä se sulautuu helposti siihen, mitä on totuttu pitämään miehekkäänä. Asiat hoidetaan itse ja tunteet käsitellään yksin, jos käsitellään ollenkaan.

Silloin vetäytyminen voi olla jopa tapa suojella suhdetta. Ajatus menee jotenkin niin, että parempi lähteä hetkeksi pois kuin sanoa jotain, mitä katuu. Kumppani näkee siinä kylmyyttä, mutta sisällä se voi tuntua ihan joltain muulta. Jos tämä kuulostaa tutulta, kirjoitin aiemmin myös siitä, miksi avun hakeminen kannattaa miehellekin.

Vetäytymisen jälkeen tulee usein häpeä tai riittämättömyyden tunne, kun ei taas pystynyt olemaan läsnä. Siihen toivoisin vähän armollisuutta. Vetäytyminen ei kerro, että et osaisi rakastaa, vaan sen, että joskus olet oppinut pitämään itsesi turvassa tällä tavalla.

Kehäkaavio lähestyjästä ja vetäytyjästä. Läheisyys alkaa tuntua paineelta, toinen ottaa etäisyyttä, toinen jää yksin, hätääntyy ja lähestyy enemmän. Keskellä lukee: kumpikin hakee turvaa.

Lähestyjä ja vetäytyjä samassa kehässä

Ei ole harvinaista, että välttelevä ihminen päätyy yhteen sellaisen kanssa, joka kaipaa läheisyyttä enemmän ja hätääntyy etäisyydestä helpommin. Kun toinen vetäytyy, toinen lähestyy. Mitä enemmän toinen lähestyy, sitä ahtaammalta tuntuu ja sitä kauemmas toinen menee.

Ulkopuolelta näyttää siltä, että toinen vaatii ja toinen pakenee. Mutta kumpikin yrittää samaa asiaa, eli saada suhteen tuntumaan turvalliselta. Toinen hakee turvaa läheisyydestä ja toinen etäisyydestä.

Siksi kehää on vaikea katkaista pelkällä tahdolla. Ongelma ei ole kumpikaan teistä, vaan kehä, johon olette yhdessä jääneet. Kun sen näkee, siitä voi alkaa puhua ilman, että kenenkään tarvitsee olla syyllinen.

Jos elät välttelevän ihmisen rinnalla, saatat alkaa epäillä itseäsi. Olenko liikaa? Pitäisikö minun tarvita vähemmän? Tarpeesi läheisyyteen ei ole liikaa, eikä toisen vetäytyminen useinkaan kerro siitä, ettei sinua rakastettaisi. Se voi silti tehdä yksinäiseksi, ja sekin on totta.

Jos taas olette molemmat enemmän vetäytyviä, kehä voi olla hiljaisempi. Riitoja ei juuri ole, mutta ei paljon yhteyttäkään. Arki rullaa, kaikki toimii, ja silti jokin jää puuttumaan.

Voiko välttelevä kiintymystyyli muuttua?

Voi. Ei yhdessä yössä, eikä pelkkä asian ymmärtäminen yleensä riitä. Useimmiten muutos tapahtuu läheisessä suhteessa, eli juuri siellä, missä välttely ensin herää.

Kiintymyssuhdetutkimuksessa puhutaan ansaitusta turvallisuudesta. Sillä tarkoitetaan sitä, että ihminen, jonka lähtökohta on ollut turvaton, voi aikuisena rakentaa turvallisemman tavan olla lähellä.

Se tapahtuu yleensä kokemusten kautta, ei päällä päättämällä. Kun ottaa pienen riskin ja näyttää vähän enemmän ja toinen ei vetäydykään, keho alkaa pikkuhiljaa oppia jotain uutta.

Minusta tärkeintä on se, ettei kenenkään tarvitse muuttua täysin turvalliseksi, niin ettei vetäytymisen tarvetta enää tulisi. Tilan tarve on ihan oikea tarve. Turvaa alkaa syntyä, kun yhdessä opitaan puhumaan siitä, mitä itsessä tapahtuu, vaikka sanomaan, että nyt tulee ahdasta ja tarvitsen hetken.

Mistä lähteä liikkeelle?

Jos tunnistat itsessäsi vetäytyjän, ensimmäinen askel on usein huomata se hetki juuri ennen kuin vetäydyt. Miltä se tuntuu kehossa? Kiristääkö jokin, nouseeko ärtymys, tuleeko kiire pois?

Tätä kehon tuntemusta ei tarvitse yrittää saada pois. Riittää, että huomaa sen ja antaa sen olla. Hengittämiseen keskittyinen voi auttaa, mutta sitä ei tarvitse pakottaa mihinkään muottiin. Tässä on avaimena hyväksyvä kuuntelu. Kun tuntemuksen kanssa oppii olemaan, sen rinnalle alkaa pikkuhiljaa löytyä myös turvaa.

Toinen asia, joka auttaa monia, on sanoa vetäytyminen ääneen. Vaikka näin: ”Mulla on nyt vähän liikaa, tarviin hetken. Palataan tähän illalla.” Tilan ottaminen ei katkaise yhteyttä, jos toinen tietää, että tulet takaisin. Ja sitten se tärkein osa, eli oikeasti palaa.

Jos olet se, joka lähestyy, kehän katkaiseminen ei tarkoita, että sinun pitäisi lakata tarvitsemasta. Se voi tarkoittaa, että tarpeen sanoo kutsuna eikä hätänä. ”Mulla on ollut ikävä sua” ja ”Sä et oo koskaan läsnä” voivat kertoa samasta asiasta, mutta ensimmäiseen on paljon helpompi ottaa vastaan syyllistymättä.

Kun toinen ottaa tilaa ja lupaa palata, voi kokeilla luottaa siihen. Se on vaikeaa, jos oma hälytys soi. Silloin sama auttaa sinuakin, eli huomata mitä kehossa tapahtuu ja antaa sen olla.

Pariterapia vai oma terapia?

Välttelevä kiintymys on usein niin vanha tapa, että sitä on vaikea nähdä oman suhteen sisältä. Ulkopuolinen ihminen voi auttaa näkemään kehän ja löytämään tavan puhua siitä niin, ettei kumpikaan joudu syytetyksi.

Pariterapiassa kehää voi tutkia yhdessä. Aina toinen ei ole valmis lähtemään mukaan ja se on ymmärrettävää, varsinkin jos läheisyys tuntuu muutenkin vaikealta. Silloin yksilöterapia on hyvä vaihtoehto, sillä kun yksi ihminen muuttaa omaa liikettään kehässä, koko kehä alkaa usein muuttua.

Tapaan ihmisiä Tampereella ja etänä koko Suomessa. Jos haluat ensin tutustua aiheeseen omassa tahdissa, voit ladata ilmaisen parisuhdeoppaan. Parisuhteen muista solmukohdista voit lukea lisää Parisuhdeongelmat-artikkelista ja artikkelista Parisuhteen vaiheet ja miksi vaikein vaihe ei tarkoita loppua.

Läheisyyden ei tarvitse lakata ahdistamasta, jotta se voi kasvaa. Riittää, että sen äärellä pystyy olemaan vähän pidempään kuin ennen.

Varaa maksuton tutustuminen


Jos et ole vielä valmis terapiaan? Voit aloittaa myös itse. Kirjoitin pienen parisuhdeoppaan, jossa katsot ensin omaa osuuttasi ja sitten sitä, mitä välillänne toistuu. Suurimman osan siitä voit tehdä itseksesi, vaikka kumppanisi ei olisi vielä mukana. Lataa opas uutiskirjeen tilaajalahjana täältä.

 
 
Ilari Laine

Ihminen tavattavissa –terapeutti ITT®

Seuraava
Seuraava

Parisuhteen vaiheet ja miksi vaikein vaihe ei tarkoita loppua