Parisuhteen vaiheet jaetaan yleensä kolmeen vaiheeseen. Ensin tulee rakastumis- eli symbioosivaihe, sitten itsenäistymis- eli eriytymisvaihe ja lopulta rakkaus- eli kumppanuusvaihe. Näistä itsenäistymisvaihe on useimmille parisuhteen vaikein vaihe ja siinä moni harkitseekin eroa. Vaiheet eivät kuitenkaan etene suoraviivaisesti, vaan pitkässä suhteessa niiden välillä liikutaan monta kertaa, esimerkiksi lapsen syntymän tai muuton myötä. Tässä kirjoituksessa käyn läpi, mitä kussakin vaiheessa tapahtuu, mistä kumppanin ärsyttäminen ja riitojen kehä johtuvat ja miten vaikeimmasta vaiheesta voi päästä eteenpäin.

Eriytymisvaihe ei aina näy riitoina. Joskus se on hiljaisuutta samalla sohvalla. Kuva: AI

Kun alkuhuuma on ohi

Parisuhteen vaiheita googlataan harvoin silloin, kun kaikki on hyvin. Useimmiten hakija on huomannut, että jotain on muuttunut. Kumppani ärsyttää, riitoja tulee entistä useammin tai läheisyys on hiipunut niin hiljaa, ettei kumpikaan osaa sanoa, milloin se tapahtui.

Haun takana on luultavasti kysymys, jota on vaikea sanoa ääneen. Onko tämä normaalia, vai onko meidän suhteemme tulossa tiensä päähän?

Lyhyt vastaus on, että useimmiten tämä on normaalia. Alkuhuuma loppuu jokaisessa suhteessa ja sen jälkeen tuleva vaihe on monelle parille suhteen vaikein. Se on kuitenkin myös se kohta, jossa suhde voi syventyä ihan uudella tavalla.

Käyn tässä kirjoituksessa läpi parisuhteen vaiheet sellaisina kuin ne yleensä kuvataan. Kerron myös, mitä vaihemallit jättävät mielestäni sanomatta. Ne kuvaavat hyvin sitä, mitä suhteessa tapahtuu, mutta kertovat vähemmän siitä, miksi jotkut parit jäävät jumiin ja miten jumista pääsee eteenpäin.

Parisuhteen 3 vaihetta ja 5 vaiheen malli

Parisuhteen vaiheet jaetaan yleensä kolmeen. Mieli ry puhuu rakastumisvaiheesta, itsenäistymisvaiheesta ja rakkausvaiheesta. Samoja vaiheita kutsutaan myös symbioosi-, eriytymis- ja kumppanuusvaiheeksi.

Viisivaiheiset mallit pilkkovat suhteen keskivaiheen pienempiin osiin. Ne erottavat arkeen asettumisen omaksi vaiheekseen ja jakavat suhteen loppupään hyväksyntään ja syvempään sitoutumiseen. Ajatus on silti sama kuin kolmen vaiheen mallissa.

Ammattilaisten keskuudessa tunnetuin kehitysmalli on luultavasti yhdysvaltalaisten pariterapeuttien Ellyn Baderin ja Peter Pearsonin malli, jossa he lainasivat ajatuksensa kehityspsykologiasta. Niin kuin pieni lapsi irtautuu vähitellen vanhemmastaan ja palaa taas lähelle, myös pari kulkee yhteensulautumisesta erillisyyteen ja sieltä uudenlaiseen yhteyteen. Bader pitää eriytymistä pareille selvästi vaikeimpana vaiheena.

parisuhteen vaiheet kaaviona — Viiden vaiheen malli jakaa saman kaaren pienempiin osiin, ja elämänmuutos voi tuoda eriytymisen kysymykset takaisin vielä kumppanuusvaiheessakin.

Vaihemallin suurin hyöty on se, että se tekee vaikeasta kohdasta tavallisen. Kun tietää, että lähes jokainen pari kohtaa eriytymisen, oma pettymys ei tunnu yhtä paljon epäonnistumiselta.

Malli ei silti ole aikataulu. Väestöliitto muistuttaa, että pitkässä suhteessa vaiheiden välillä liikutaan monta kertaa, esimerkiksi lapsen syntymän, muuton tai sairauden myötä. Puolisot eivät myöskään aina ole samassa vaiheessa. Mielenterveystalon mukaan toinen voi olla jo valmis eriytymään, kun toinen vielä takertuu. Tämä epätahtisuus on mielestäni yksi tärkeimmistä asioista ymmärtää.

Rakastumisvaihe eli symbioosivaihe

Suhteen alussa toinen tuntuu lähes täydelliseltä. Vaihe tuntuu voimakkaana kiinnostuksena, jopa hullaantumisena, jossa erillään olo on vaikeaa. Erot ovat olemassa, mutta niitä ei halua nähdä, ja piiloon jäävät usein myös aiempien suhteiden haavat.

Symbioosi ei ole virhe, vaan tapa, jolla kiintymys syntyy. Ilman sitä tuskin jaksaisimme sitoutua ihmiseen, jonka vioista tiedämme vielä hyvin vähän. Ongelma syntyy vasta, jos sitä pitää ainoana oikeana rakkautena, sillä silloin sen hiipuminen tuntuu rakkauden loppumiselta. Jotkut etsivät juuri tässä kohdassa aina uuden kumppanin.

Minde neuvoo tässä vaiheessa säilyttämään oman identiteetin, viettämään aikaa myös erikseen ja pitämään yhteyttä muihin läheisiin. Puhun samasta asiasta järjestyksenä ensin minä, sitten me. Kahdesta ihmisestä voi tulla pari vain, jos molemmat ovat yhä olemassa omina itsenään. Jos kaverit, harrastukset ja omat ajatukset sulautuvat alkuhuumassa kokonaan yhteiseen, niitä on myöhemmin vaikea löytää ja juuri niitä tarvitaan seuraavassa vaiheessa.

Kuinka kauan alkuhuuma kestää

Alkuhuuma eli symbioosivaihe kestää keskimäärin puolesta vuodesta kahteen vuoteen. Se on keskiarvo eikä mittari. Jos teillä meni kolme vuotta tai kolme kuukautta, se ei vielä kerro suhteestanne mitään. Useimmiten huuma hiipuu vähitellen, ja sen huomaa vasta jälkikäteen.

Asettuminen ja arki

Arki tulee useimmiten hiljaa. Muutetaan yhteen, jaetaan laskut ja opitaan toisen aamut ja illat. Toisen tavat, jotka alussa tuntuivat hellyttäviltä, alkavat ärsyttää, ja keskustelut kääntyvät kauppalistoihin. Tämä on tavallista.

Tässä kohdassa monelle parille alkaa kuitenkin jotain, mitä kutsun suorittamiseksi. Arkea pyöritetään kuin projektia, kalenteri on täynnä ja työt hoidetaan hyvin. Kaiken pitäisi toimia, mutta yhteys puuttuu.

Suorittaminen on salakavalaa, koska siitä saa kiitosta. Ulospäin pari pärjää hienosti, mutta sisällä kumpikin voi kokea olevansa yksin samalla sohvalla. Pärjääjälle parisuhde muuttuu helposti yhdeksi hoidettavaksi asiaksi muiden joukossa. Kun se ei toimi, hän yrittää kovemmin, vaikka juuri yrittäminen voi olla osa ongelmaa.

Etääntyminen syntyy usein siitä, että puhuminen vähenee ja kumppanista aletaan olettaa asioita. Kukaan ei ole päättänyt lopettaa kiinnostumista, se vain jää arjen jalkoihin. Yksinkertainen kysymys voi silloin olla yllättävän iso. Mikä sinulle on tärkeää juuri nyt? Monelle parille sen kysyminen tuntuu vieraalta, ja se kertoo jo jotain.

Itsenäistymisvaihe eli parisuhteen vaikein vaihe

Itsenäistymis- eli eriytymisvaihe on parisuhteen vedenjakaja. Siinä haetaan rajoja yhdessäololle ja erillisyydelle, ja realismi tulee ihannoinnin tilalle. Jos vaiheesta selvitään yhdessä, suhde lujittuu, mutta moni pari eroaa juuri tässä.

Huuman haihtuminen voi tuoda surua ja pettymystä. Moni miettii hiljaa, eikö toinen sittenkään täytä kaikkia tarpeita. Luultavasti sovitte silti yhteen. Tunne kertoo vain siitä, että kaksi erillistä ihmistä on tullut näkyviin.

Riidellään tiskeistä, rahasta tai siitä, kuka nukuttaa lapset, mutta pinnan alla kysymykset ovat toisenlaisia. Olenko sinulle tärkeä? Saanko olla oma itseni ja silti kelvata sinulle? Huomaatko minut vielä? Toinen tarvitsee läheisyyttä ja toinen tilaa, ja Minden mukaan ristiriita kärjistyy erityisesti, kun puolisot eriytyvät eri tahtiin.

Näin kehä syntyy

Kun toinen kokee etäisyyttä, hän alkaa tavoitella. Hän kysyy, vaatii, arvostelee tai ottaa saman asian puheeksi yhä uudestaan. Toinen kokee tämän paineena ja vetäytyy hiljaisuuteen, töihin tai puhelimelle.

Mitä enemmän toinen tavoittelee, sitä enemmän toinen vetäytyy, ja päinvastoin. Kumpikin toimii hädästä ja yrittää omalla tavallaan suojella suhdetta. Roolit eivät mene sukupuolen mukaan ja usein samassa ihmisessä on kumpaakin strategiaa.

Nöyryys voimattomuuden edessä

Puhun pareille suoraan siitä, miten heidän kehänsä muodostuu. Usein he eivät ole nähneet sitä, koska kumpikin on katsonut sitä vain omasta päästään. Kun kehän näkee, sitä ei hädissään silti osaa katkaista, vaikka kuinka haluaisi. Siksi pari voisi opetella tavallaan nöyrtymään voimattomuutensa edessä.

Nöyrtyminen ei ole luovuttamista vaan rehellinen toteamus siitä, että hätä vie meitä molempia. Taitoja voi opetella ja apua saada, mutta niidenkin kanssa tarvitaan nöyryyttä, niin kuin muuallakin elämässä.

Kumppani ärsyttää, onko se normaalia

Se, että kumppani ärsyttää, kuuluu tähän vaiheeseen lähes jokaisessa suhteessa. Riitoja enemmän kertoo se, palataanko riidan jälkeen toisen luo. Jos löydätte takaisin yhteyteen, olette todennäköisesti keskellä tavallista eriytymistä.

Huolestuttavampaa on, jos sama kehä toistuu viikosta toiseen eikä sovintoa tule, puhuminen on lähes loppunut tai toista kohdellaan vähättelevästi. Silloin apua kannattaa hakea ammattilaiselta.

Kun lapset tulevat

Vaihemallit puhuvat yllättävän vähän lapsista, vaikka lapsen syntymä on monelle parille suurin yksittäinen muutos. Unta ja aikaa on vähemmän ja vanhat kysymykset siitä, kuka joustaa ja kuka saa olla oma itsensä, palaavat isompina.

Suorittaminen osuu minusta parhaiten juuri lapsiperheisiin. Lasten kasvattamisesta on helppo tehdä projekti, jonka tekee oikein ja siihen on helppo vetäytyä hyvällä omallatunnolla. Kukaan ei moiti vanhempaa, joka käyttää illat läksyihin ja harrastuskyyteihin. Kukaan ei kysy, onko kasvatuskirjojen lukeminen joskus tapa välttää kumppanin kohtaamista.

Kysy itseltäsi rehellisesti. Kun illalla jää vapaa tunti, mihin se menee? Onko lasten asioiden hoitaminen joskus helpompaa kuin keskustelu, joka teillä on ollut kesken jo pitkään?

Ensin minä, sitten me, sitten lapset

Puhun pareille suoraan siitä, että lapset asetetaan liian suurelle prioriteetille. Moni hätkähtää tätä, ja ymmärrän miksi. Lasten tarpeista ei pidä tinkiä, mutta kun koko elämä järjestyy lasten ympärille, parisuhteesta tulee se asia, jonka voi aina siirtää myöhemmäksi. Myöhemmin voi huomata, että lapset ovat kasvaneet ja vieressä on ihminen, jota ei enää oikein tunne.

Järjestys ensin minä, sitten me, sitten lapset ei tarkoita, että lapset olisivat vähemmän tärkeitä. Aikuinen, joka on yhteydessä itseensä, jaksaa olla lapselle läsnä. Ja pari, jolla on yhteys toisiinsa, on luultavasti parasta, mitä lapselle voi kotiin antaa.

Rakkausvaihe eli aito kumppanuus

Mieli ry kuvaa rakkausvaihetta niin, että ihminen pystyy hyväksymään sekä todellisen itsensä että toisen, ja puoliso tuntuu parhaalta ystävältä. Väestöliiton mukaan kumppanuuteen kuuluu erillisyyden hyväksyminen, sovinto rooleista ja usein vahva läheisyys.

Kumppanuus ei silti ole riidaton suhde eikä pysyvä tila, johon päästään kerran. Se ei myöskään tarkoita, että toinen nielee kaiken. Mielenterveystalo muistuttaa, ettei parisuhdeonni lisäänny siitä, että yksi joustaa kohtuuttomasti. Hyväksyntä ilman omaa ääntä on alistumista, ei kumppanuutta.

Turva ja vetovoima

Pitkän suhteen riski on, että siitä tulee turvallinen mutta lattea. Kaikki toimii, kukaan ei satuta ketään, mutta toista ei enää oikein katso. Turva ilman vetovoimaa tekee puolisoista hyviä kämppäkavereita, ja vetovoima ilman turvaa pitää suhteen levottomana. Hyvä suhde tarvitsee molempia.

Tässä eriytymisvaiheen työ kantaa hedelmää. Kun kumpikin on yhä oma ihmisensä, toista voi katsoa uteliaana. Erillisyys ei ole läheisyyden vihollinen, vaan se pitää sen elossa.

Miten selvitä parisuhteen vaikeimmasta vaiheesta

Yhtä oikeaa tapaa ei ole, mutta muutama asia toistuu pareissa, jotka löytävät vaikean vaiheen läpi. Ensimmäinen on katsoa kehää eikä toisiaan. Kun riita alkaa, kysykää, mitä tässä taas tapahtuu. Kun kehästä tulee yhteinen vastustaja, kumppanin ei tarvitse enää olla sitä.

Riittää, että yksi aloittaa

Moni odottaa, että toinen muuttuu ensin, ja kehä jatkuu. Uskon, että yksi riittää aloittamaan. Kun toinen muuttaa omaa askeltaan, koko tanssi muuttuu, vaikka toinen ei olisi vielä mukana. Se ei ratkaise kaikkea, mutta se avaa oven, jota kumpikaan ei ole uskaltanut avata.

Sama pätee avun hakemiseen. Parisuhdetyöskentelystä on usein eniten hyötyä ennen kuin suhde ehtii kovettua, ja jos kumppani ei ole valmis lähtemään mukaan, voit aloittaa yksin.

Sopikaa tauosta etukäteen

Ylikierroksilla käyty keskustelu harvoin johtaa mihinkään hyvään. Sopikaa rauhallisena hetkenä, miten tauko otetaan ja kuinka pitkä se on. Pituus kannattaa sopia yhdessä eikä lyödä lukkoon valmiiksi. Tärkeintä on, että tauon ottaja kertoo palaavansa ja myös palaa. Tauko ilman paluuta on vetäytymistä, mutta tauko, josta palataan, suojelee yhteyttä.

Tauon aikana ensimmäinen askel on oman olon rauhoittaminen. Neuvon tekemään sen ennen kaikkea hyväksyvän kehon havainnoinnin kautta. Huomaat, miltä kehossa tuntuu, etkä yritä muuttaa sitä. Hengitys auttaa, mutta sitä ei kannata pakottaa mihinkään muotoon.

Lopuksi

Parisuhteen vaiheet eivät ole koe, jonka läpäisee tai jossa epäonnistuu. Ne kuvaavat sitä, mitä tapahtuu, kun kaksi ihmistä opettelee olemaan yhtä aikaa lähellä ja erillään. Jos tunnistit suhteenne eriytymisvaiheesta, olette luultavasti päässeet huuman ohi kohtaan, jossa suhde voi syventyä.

Siksi ehdotan, että kysymys siitä, missä vaiheessa olette, vaihdetaan toiseen. Mitä meidän välillämme tapahtuu juuri nyt? Se kysymys vie lähemmäs toista kuin mikään malli.

Jos haluat jatkaa tästä, maksuttoman parisuhdeoppaan Minä, sinä ja meidän välimme saa tilaamalla uutiskirjeeni. Omasta tilanteestanne voit puhua maksuttomalla tutustumisella, yksin tai yhdessä.

Lähteet

Jos et ole vielä valmis terapiaan? Voit aloittaa myös itse. Kirjoitin pienen parisuhdeoppaan, jossa katsot ensin omaa osuuttasi ja sitten sitä, mitä välillänne toistuu. Suurimman osan siitä voit tehdä itseksesi, vaikka kumppanisi ei olisi vielä mukana. Lataa opas uutiskirjeen tilaajalahjana täältä.

Parisuhteen vaiheet ja miksi vaikein vaihe ei tarkoita loppua