Luottamuksen palautuminen parisuhteeseen
Luottamuksen menetys on yksi parisuhteen raskaimmista kokemuksista. Se ei aina liity fyysiseen pettämiseen, vaan monelle riittää jo se, että kumppani on etsinyt läheisyyttä, huomiota tai jännitystä muualta. Oli kyse sitten viesteistä, salaisista yhteyksistä tai tunnepettämisestä, lopputulos on usein sama. Jotain hajoaa, eikä sitä saa takaisin pelkällä pahoittelulla.
Mutta luottamus voi palautua. Se vaatii aikaa, rehellisyyttä ja konkreettisia tekoja – ei pelkästään lupauksia.
Luottamuksen menetys ei aina johdu yhdestä dramaattisesta hetkestä – usein se on hiipunut pitkässä hiljaisuudessa. Korjaaminen alkaa yleensä siitä, että kaksi ihmistä uskaltaa olla samassa huoneessa rehellisesti.
Luottamus ei ole sopimus vaan kokemus
Yksi yleisimmistä väärinkäsityksistä on se, että luottamus on joko olemassa tai se ei ole. Todellisuudessa se rakentuu pienistä havainnoista. Puhuuko kumppani rehellisesti, toimiiko hän niin kuin sanoo, onko hän läsnä vai jotenkin poissa.
Kun luottamus menee rikki, loukattu osapuoli ei enää pysty olettamaan mitään. Jokainen tilanne pitää arvioida uudelleen. Se on uuvuttavaa ja usein ulkopuolelta on vaikea ymmärtää kuinka raskaalta se tuntuu.
Loukkauksen aiheuttanut osapuoli saattaa hyvää tarkoittaen ajatella, että kun asiat muuttuvat, luottamuskin palaa. Osin niin onkin, mutta muutos pitää olla oikeanlaista.
Käytöksen muutos ei ole sama kuin sisäinen muutos
Monelle parille tuttu tilanne on tämä: toinen on jäänyt kiinni jostain ja muuttaa käytöstään sen jälkeen selvästi. Alkaa pitää etäisyyttä, välttää tilanteita, rajoittaa tekemisiään. Se saattaa näyttää muutokselta, mutta usein se on enemmän hallintaa kuin aitoa ymmärrystä.
Välttäminen kertoo siitä, että ihminen pelkää toistavansa saman virheen. Se ei vielä kerro, että hän ymmärtäisi miksi se sattui kumppaniin niin syvästi.
Päällisin puolin muutos saattaa näyttää juuri siltä mitä toivottiin. Kumppani on sitoutuneempi, läsnä, välttää tilanteita jotka ennen huolestuttivat. Silti loukattu puoliso saattaa kokea, että jokin ei tunnu oikealta, vaikka on vaikea sanoa miksi. Luottamus ei synny siitä, että toinen sulkee itsensä tiukempiin raameihin. Se alkaa kasvaa silloin, kun toinen valitsee avoimuuden silloinkin, kun kukaan ei katso.
Mitä loukattu osapuoli tarvitsee
Luottamuksen palautumiseen tarvitaan enemmän kuin aika. Tarvitaan se, että toinen ymmärtää mitä oikeasti tapahtui.
Tämä ei tarkoita loputtomia selvittelyjä tai syyllistämistä. Se tarkoittaa sitä, että loukkauksen aiheuttanut pystyy sanomaan ääneen: tein niin, se satoi sinuun, ymmärrän sen. Ilman "mutta" perään.
Monelle tämä on vaikein kohta. Puolustusrefleksi on vahva. On helpompi selittää omia aikeitaan kuin kuunnella toisen kokemusta. Mutta juuri siinä kuulemisessa on jotain, joka alkaa korjata rikkinäistä.
Loukattu ei tarvitse kumppaniltaan täydellisyyttä. Hän tarvitsee kokemuksen siitä, että hänen kipunsa on otettu todesta.
Miten luottamus käytännössä rakentuu uudelleen
Luottamus ei palaa yhden ison eleen myötä. Se syntyy pienistä, toistuvista teoista, joita pystyy ennustamaan ja havaitsemaan.
Käytännössä tämä tarkoittaa usein asioita, jotka kuulostavat arkisilta: kerrotaan oma-aloitteisesti missä ollaan, ei vasta kysyttäessä. Pidetään kiinni siitä mitä on luvattu. Ollaan läsnä sen sijaan että vetäydytään. Ei selitellä eikä puolustauduta silloin kun kumppani ottaa asian puheeksi.
Näiden tekojen ei tarvitse olla suuria. Niiden pitää olla johdonmukaisia.
On myös tärkeää erottaa toisistaan valvonta ja tietoisuus. Valvonta pyrkii estämään ja tietoisuus pyrkii yhdistämään. Jos loukattu puoliso haluaa tietää missä toinen on, se ei useimmiten ole kontrolloinnin halua vaan turvallisuuden hakemista. Kun tähän vastataan avoimuudella eikä ärsytyksellä, jotain alkaa muuttua.
Hyvittäminen ei ole rangaistus
Gottmanin parisuhdeteoriassa puhutaan hyvittämisestä osana luottamuksen korjaamista. Se on ehkä huonosti ymmärretty käsite, koska se kuulostaa helposti rangaistukselta tai velan maksamiselta.
Se ei ole sitä.
Hyvittäminen tarkoittaa konkreettista tekoa tai asennetta, joka osoittaa että muutos on aito. Se voi olla symbolista, käytännöllistä tai toistuvaa, mutta oleellista on se, että loukattu osapuoli saa määritellä mikä riittää, ei loukkauksen aiheuttanut. Loukkauksen aiheuttanut voi kysyä: mitä minä voin tehdä, jotta tunnet olevasi tärkeä minulle? Ja sitten kuunnella vastauksen ilman vastaväitteitä.
Hyvittäminen epäonnistuu usein kahdesta syystä. Ensimmäinen on se, että se tehdään liian suurena eleenä liian varhain, ennen kuin loukattu on edes valmis ottamaan sitä vastaan. Toinen on se, että hyvittämisen perään odotetaan rauhassa anteeksiantoa. Ei esimerkiksi… "Tein kaiken mitä pyysit, miksi et vieläkään luota?" Anteeksianto ei kulje aikataulun mukaan eikä se ole sopimus. Se tulee silloin kun tulee, ja sitä ei voi vaatia.
Milloin terapia voi auttaa
Luottamuksen korjaaminen on mahdollista kahden ihmisen välillä omin voimin, vaikkakin se on raskasta. Selvittely saattaa pyöriä samoissa asioissa, tunteet nousevat liian koviksi, jompikumpi vetäytyy ja toinen jahtaa.
Pariterapia ei tarkoita sitä, että joku ulkopuolinen arvostelee kumpi on oikeassa. Se tarkoittaa sitä, että saa turvallisen rakenteen vaikeiden asioiden läpikäymiseen ja jonkun joka auttaa kuulemaan, mitä toinen yrittää oikeasti sanoa.
Jos luottamus on rikki eikä omin avuin tunnu löytyvän tietä eteenpäin, apu on olemassa. Ja hakeminen on vahvuus, ei heikkous.
