Viha ei ole vihollinen – se on voima
Mitä tapahtuu, kun lakkaat pelkäämästä omaa sisäistä voimaasi?
Viha on tunne, jota useimmat meistä joko pelkäävät, pakenevat tai häpeävät. Olemme oppineet, että se on merkki heikkoudesta, hallitsemattomuudesta tai jostakin vialla olevasta. Sitä hillitään, nieleskellään ja piilotetaan. Mutta mitä jos juuri tämä piilottaminen on se, mikä meitä vahingoittaa? Viha on pohjimmiltaan elintärkeä voima, joka suojelee meitä, pitää meidät hengissä ja vie meitä kohti sitä mitä rakastamme. Kun emme tunnista sitä, se ei katoa minnekään. Se kasvaa hiljaa sisällä ja purkautuu lopulta tavalla, jota emme enää hallitse. Siksi vihaan tutustuminen ei ole vaarallista, vaan se on välttämätöntä. TerveysSummit-podcastin 100. jaksossa istuin alas vihakouluttaja ja terapeutti Jari Koposen kanssa. Tässä artikkelissa jaan niitä ajatuksia, jotka jäivät parhaiten mieleen.
Joskus kaikkein tärkein asia on oppia olemaan rauhassa sen kanssa, mitä itsessä liikkuu.
Viha on elintärkeä tunne, ei ylimääräinen
Lähtökohta on yksinkertainen ja samalla mullistava. Viha ei ole ongelma, joka pitäisi ratkaista. Se on elintärkeä tunne, jota ilman emme selviytyisi. Se on ainoa sisäinen voimamme, tunneyhteys siihen kapasiteettiin, joka saa meidät toimimaan, suojautumaan ja pitämään kiinni siitä mikä meille on tärkeää.
Pelko hälyttää aina samasta asiasta. Yhteys rakkauden kokemiseen on uhattuna ja heti kun pelko hälyttää, viha aktivoituu. Se on biologinen tosiasia, ei merkki siitä, että jotain on vialla.
Kaikki vihan ilmaiseminen on yritys kokea rakkautta
Jokainen vihan ilmaisu, myös väkivalta, on pohjimmiltaan yritys kokea rakkautta tai saada turvaa.
"Kaikki vihan ilmaiseminen on yritys kokea rakkautta. Kaikki. Hurjin väkivaltakin on sitä. Mutta se, että se lähtee vaan silloin, kun se on hurjaa väkivaltaa, niin se tarkoittaa, että se on hädissään ja kauhuissaan olevan pienen lapsen hurja hätäreaktio."
Tämä ei tarkoita, että väkivalta olisi hyväksyttävää. Se tarkoittaa, että aggressiivisesti käyttäytyvä ihminen on tipahtanut pienen, hädissään olevan lapsen selviytymistilaan. Ymmärrys tästä ei poista vastuuta, mutta se muuttaa täysin sen, miten kohtaamme vihan itsessämme ja toisissa.
Miten viha piilotetaan ja mitä se maksaa
Viha ei häviä minnekään kun sen pakottaa piiloon. Se opitaan hautaamaan jo lapsena, usein täysin arkisissa tilanteissa, ilman suurta dramatiikkaa. Riittää, että omat tunteet ja tarpeet tuntuvat vaaralliselta näyttää. Riittää, että kiltteys palkitaan ja kiukku torjutaan.
Kiltteys ei ole luonteenpiirre, se on selviytymiskeino. Sen pohjalla on uskomus, että en kelpaa sellaisena kuin olen ja minun täytyy ansaita paikkani olemalla hyödyllinen, mukava, helppo.
Kiltteys – se kallis selviytymisstrategia
Kiltteys ei kuitenkaan ole vaaraton. Se kerryttää sisäistä painetta, joka ei katoa minnekään. Kiltit ihmiset pirskottavat vihaa ympärilleen tietämättään, kiitollisuuden velkana, hiljaisena uhrautumisena, huokauksina, joita lapset muistavat vuosikymmenten päähän.
Kiltteyden hinta näkyy myös siinä, miten elämä alkaa hiljaa kaventua. Omat tarpeet jäävät toistuvasti viimeiseksi. Rajat hämärtyvät ja kun paine kasvaa tarpeeksi kauan, se purkautuu tavalla, jota ei enää itse tunnista.
Aikapommi – mitä tapahtuu, kun vihaa padotaan liian kauan
Kun vihaa padotaan pitkään, se ei pysy paikallaan. Se kasvaa. Jokin arkinen hetki voi laukaista sen ja silloin ihminen saattaa löytää itsensä tilasta, jossa ei enää tunnista itseään. Äärimmillään tätä tilaa voi kutsua mustaksi raivoksi, hallitsemattomaksi purkaukseksi, jossa sisäinen voima vyöryy ulos ilman harkintaa.
Se, mikä estää tämän, on tietoisuus. Kun on oppinut tunnistamaan oman sisäisen tilansa, ei tule yllätetyksi. Vihatyö on juuri tätä. Tutustumista omaan voimaan turvallisessa ympäristössä, ennen kuin se purkautuu hallitsemattomasti.
Viha ei ole hyvää tai pahaa – kyse on siitä, mihin sen ohjaa
Sähkövertaus havainnollistaa tätä hyvin. Emme puhu hyvästä tai pahasta sähköstä, vaan sähkö on sähköä. Sitä voidaan käyttää rakentavasti tai tuhoavasti. Sama pätee vihaan.
Terve vihan ilmaisu ei tarkoita huutamista tai räjähtämistä. Se voi olla niinkin arkista kuin ikkunan sulkeminen kun melu häiritsee, selkeän rajan asettaminen tai päätös lähteä tilanteesta joka ei tunnu turvalliselta. Viha tekee työtään hiljaa ja rakentavasti, kun sille annetaan tilaa.
Turvallisuus on vihan terveen ilmaisemisen perusta
Jos haluaa oppia tuntemaan vihansa paremmin, kannattaa aloittaa pelosta. Tämä kuulostaa ensin oudolta, mutta avautuu nopeasti.
"Mitä enemmän me tutustutaan omaan pelkoon, annetaan sille tilaa, mitä enemmän me opitaan kunnioittamaan omaa pelkoamme, sitä nopeammin meillä rakentuu terve suhde vihaan. Koska silloin, kun me kunnioitetaan pelkoa, niin me ilmaistaan vihaa niin kuin voisiko sanoa automaattisesti, terveellisesti."
Turhaa pelkoa ei ole. Pelko hälyttää aina siitä, että jotain tärkeää on uhattuna. Kun oppii kuuntelemaan pelkoa sen sijaan, että häpeää sitä, vihan ei enää tarvitse purkautua hallitsemattomasti. Käytännössä tämä tarkoittaa tietoista hakeutumista turvaan tilanteissa, joissa tuntee vihan nousevan. Pysähtymistä. Voi kysyä Itseltä, että mikä minua nyt pelottaa? Mikä on turvallisin tapa toimia tässä hetkessä?
Erityisesti miehille – voima, jota ei tunnisteta
Vihatyökursseilla suurin osa osallistujista on naisia. Miehet sanovat usein, ettei heillä ole mitään ongelmaa vihan kanssa. Tämä uskomus voi olla yksi vaarallisimmista, koska tunnistamaton voima ei odota lupaa. Se ohjautuu jonnekin joka tapauksessa.
Kun alkaa tietoisesti valita turvallisuutta ja rakentaa sitä itselleen ja läheisilleen, muutos näkyy nopeasti, usein heti kotona, ilman että edes ymmärtää tehneensä mitään erityistä.
Vanha viesti, uusi ymmärrys – sukupolvet ja viha
Tähän on syynsä. Vanhemmilla sukupolvilla ei ollut tilaa pysähtyä tunteiden äärelle, oli selvittävä nälästä, kylmästä, sodasta. Tunteet pakattiin piiloon, koska se oli ainoa tapa jatkaa. Sama malli siirtyi eteenpäin, lapsille ja lapsenlapsille.
Tämä ei poista vastuuta. Mutta se auttaa ymmärtämään, miksi vihan käsittelemättömyys kulkee sukupolvelta toiselle ja miksi pysähtyminen sen äärelle on niin tärkeää juuri nyt.
Kuuntele koko keskustelu
Tämä artikkeli on vain pieni osa siitä, mitä Jari Koponen jakoi TerveysSummit-podcastin 100. jaksossa. Hän kertoo avoimesti omasta matkastaan, mustasta raivosta, kiltteyden hinnasta, vanhemmuudesta ja siitä, miten vihatyö muutti hänen elämänsä suunnan. Jakso on kuunneltavissa linkistä alla. Jarin tavoitat osoitteesta jarikoponen.fi.
