Tie kokonaisvaltaiseen paranemiseen

Paraneminen ei ole vain oireiden hoitamista tai oikeiden pillerin syömistä. Se on kokonaisvaltainen prosessi, jossa keho, mieli ja historia kietoutuvat yhteen. Ei ole olemassa yhtä kikkaa, joka pelastaisi. Sen sijaan jokaista tilannetta täytyy katsoa joka puolelta ja ymmärtää, että ihminen on monimuotoinen kokonaisuus.

Terapia voi tukea fyysistä terveyttä ja avata sitä miten keho ja mieli kommunikoivat keskenään tavalla, jota emme aina tiedosta.

Tämä artikkeli on tehty TerveysSummit -podcast haastatteluni pohjalta. Linkin haastatteluun löydät artikkelin lopusta.

Hermoston rauhoittaminen alkaa hyväksynnästä – ei kontrollista.

Mistä paraneminen syntyy?

Kun ihminen hakee apua, hän kaipaa paranemista ja eheytymistä. Mutta mistä se paraneminen oikeastaan tulee? Avain löytyy hermostollisesta tilasta ja siitä, miten suhtaudumme omiin tunteisiimme.

Paranemisprosessi lähtee liikkeelle tunteiden tunnistamisesta ja sen kaiken hyväksymisestä, mitä sillä hetkellä läpi käy. Hyväksyminen ei ole sama asia kuin välinpitämättömyys. Kyse on siitä, että niin kauan kuin juoksemme pakoon kaikkea mikä meitä kohtaa, pysymme ylivireessä tilassa.

Kun ihminen kokee olevansa turvassa omien tunteidensa ja asioidensa kanssa, voi todellinen paranemisprosessi alkaa. Turvallisuuden tunne on keskeistä – se mahdollistaa sen, että voi kohdata asioita, jotka muuten jäisivät piiloon.

Kun fyysiset kivut katoavat

Joskus tapahtuu jotain yllättävää terapiaprosessissa. Ihminen voi tulla keskusteluun esimerkiksi kivuista kärsien – puristava tunne kaulalla, rintakehällä, hartiakivut. Vaikka ensisijaisena tarkoituksena ei ole ollut päästä näistä kivuista eroon, ne voivat kadota. Yhtäkkiä huomataan, että kipuja ei enää ole.

Kun ihminen ensimmäistä kertaa uskaltaa kertoa sanoiksi asioita, joita on padonnut sisäänsä ehkä vuosikymmenten ajan, se ottaa valtavan taakan pois. Jo se lähtee ihmistä parantamaan. Tunteet voivat kumuloitua ja kapseloitua kehoomme ja jos niitä ei pääse sieltä purkamaan, ne jäävät sinne. Missä tilanteessa ne sitten pulpahtavat ulos, sitä ei voi tietää.

Tämä kertoo jotain olennaista kehon ja mielen yhteydestä. Keho kantaa muistoja ja tunteita, joita mieli ei aina tunnista. Kun nämä pääsevät ääneen ja tulevat nähdyiksi, keho voi vapautua.

Ylivireinen hermosto ja sen rauhoittaminen

Monella meistä hermosto on ylivirittynyt. Vaikka hengitysharjoitukset, meditaatio ja muut tekniikat ovat hyviä keinoja, syvimmällä tasolla kyse on jostain muusta – hyväksymisestä ja kohtaamisesta.

"Jos ajatellaan vaikkapa ahdistusta, joka on yhtä yleinen kuin masennus, sen kohtaaminen voi käytännössä tarkoittaa sitä, että laitat toisen käden rintakehälle ja toisen vatsalle. Olet siinä, hengität, mutta ei millään tavalla kontrolloidusti. Tunnustelet vain, että missä täällä mitä menee. Mitä mahdollisesti nousee mieleen, kuitenkaan kiinnittymättä niihin liikaa.”

Kyse ei ole väistelystä vaan kohtaamisesta. Kun oppii kohtaamaan tunteensa, ne voivat parhaimmillaan hävitä sinne mistä tulivatkin. Ne ovat kuin lapsi, joka haluaa tulla nähdyksi. Kun sen todella näkee, tunne voi kadota.

Tämä ei tarkoita, että kaikkien tunteiden kanssa olisi helppoa tai että kaikki tunteet olisivat miellyttäviä. Mutta kun ne kohtaa sen sijaan että niitä välttelee, niiden voima muuttuu. Ne eivät enää hallitse elämää samalla tavalla.

Ahdistus ja masennus syntyvät ristiriidasta

Ihmisellä on usein mielikuvia siitä, minkälaista hän haluaisi elämänsä olevan ja minkälaiselta se tällä hetkellä tuntuu. Mikä on se ihannetila ja miten hän haluaa nähdä itsensä. Kun kuilu näiden kahden välillä kasvaa liian suureksi, syntyy ristiriita. Ja se ristiriita aiheuttaa ahdistusta ja masennusta.

Tässä tulee esiin se, mitä voidaan kutsua vapaaksi virtaavuudeksi – tila, joka syntyy silloin kun olemme hetkellisesti vapaita ahdistuksesta, masennuksesta, peloista ja erilaisista selviytymisstrategioista. Se liittyy rentouteen, luovuuteen, itseilmaisuun ja yhteyteen muiden ihmisten kanssa. Jokaisen päivässä pitäisi olla aikaa sellaiselle olemiselle, jossa saa toteuttaa itseään ilman kontrollia.

Kun elämä on täynnä suorittamista ja velvollisuuksia, tämä tila jää helposti puuttumaan. Ja kun se puuttuu, ahdistus ja masennus voivat alkaa kasvaa.

Läsnäolo avaimena

Läsnäolo ei ole pelkästään terapiatyössä tärkeää, vaan se on kaikessa olemisessa keskeistä. Sitä kautta voi löytää niin paljon – yhteyden itseensä ja muihin ihmisiin.

Läsnäolo tarkoittaa sitä, että on aidosti siinä missä on. Ei menneisyydessä, ei tulevaisuudessa, vaan tässä hetkessä. Se vaatii pysähtymistä ja itsensä kanssa olemista. Se vaatii rohkeutta kohdata se, mitä juuri nyt sisällä tapahtuu.

Kun lähtee keskittymään pieniinkin asioihin ympärillään, voi huomata sellaisia pienen pieniä asioita, mistä voi olla kiitollinen. Ne ovat pieniä signaaleja, jotka osoittavat, että tämä vie oikeaan suuntaan. Tämän ei tarvitse olla sellaista, että hypätään positiivisuuteen päin pää edellä – siellä ei pysytä kauan. Lähtee pikkuhiljaa ja nöyrästi eteenpäin ja kohtaa sen kaiken kärsimyksen myöskin.

Kärsimys on kasvu

Yksi syvimmistä oivalluksista liittyy kärsimyksen merkitykseen. Kärsimys on se, minkä kautta tapahtuu ihmisen suurin henkinen kasvu. Se on se kohta, missä me kasvetaan.

Ylös aurinkoterassille tie käy vain alakautta, kellarikerroksen kautta. Matkan varrella voi ajatella, että pohjakerros on jo löytynyt. Mutta sitten huomaakin, että siellä olikin vielä yksi kerros alaspäin. Sekin kuuluu asiaan.

Tähän liittyy myös luhistuminen ja oman rajallisuutensa tunnistaminen. Mutta sen tunnistaminen ja tunnustaminen on sinänsä jo vahvuutta.

Tasapainoa ei saavuteta – sitä eletään

Tasapainoa voi olla, mutta sitä on vaikea koskaan saavuttaa. Tähän tarvitaan nöyryyttä ja armollisuutta itseään kohtaan. Elämä heittelee, se on selvä. Tunteiden kohtaamisen kautta tasapainoa alkaa löytämään. Itsetuntemuksen kasvattaminen ja kehittäminen kaikilla tavoin – sitä kautta se tulee.

Kun oppii suhtautumaan vaikeisiin tunteisiin, vaikeisiin asioihin, kärsimykseen ja pelkoihin uudella tavalla, elämä alkaa näyttää erilaiselta. Kyse ei ole siitä, että kaikki olisi aina helppoa tai kivaa. Kyse on siitä, että osaa kohdata sen mikä on ja olla armollinen itselleen sen keskellä.

Kiitollisuus nousee esiin, kun alkaa nähdä ympärillään sen kaiken mikä on. Kun tasapaino alkaa löytymään, voi huomata sellaisia pieniä asioita, mistä oikeasti voi olla kiitollinen. Ne ovat signaaleja, jotka osoittavat oikeaa suuntaa.

Paraneminen on kokonaisvaltainen prosessi, jossa keho, mieli ja historia nivoutuvat yhteen. Se vaatii rohkeutta kohdata itsensä, pysähtyä kuuntelemaan ja uskaltaa pyytää apua. Mutta kun sen tekee, avautuu tie kohti aitoa hyvinvointia. Se ei tarkoita täydellistä elämää ilman haasteita, vaan sitä että oppii olemaan läsnä myös vaikeuksien keskellä – armollisesti ja nöyrästi.

Kuunteje TerveysSummit -podcast jakso alta…