Terapia miehille – rohkeus hakea apua kannattaa

Jossain vaiheessa elämää voi tulla hetki jolloin oma pää alkaa tuntua ahtaalta. Se ei välttämättä tapahdu dramaatisesti. Ei mitään romahtamista tai suuria kriisejä. Vain hiljainen huomio että jokin on muuttunut. Uni ei tule tai se ei enää virkistä. Pinna on kireällä asioissa jotka ennen menivät ohi. Olo on poissaoleva vaikka elämässä ei periaatteessa ole mitään hätää. Töissä jaksaa ehkä vielä hyvin mutta kotona on jotenkin vaikea olla läsnä tai sitten koti on se paikka johon paetaan töistä ja silti siellä on olo kuin vieras omassa talossa. Moni mies istuu siinä hetkessä hiljaa ja odottaa että se menee ohi itsestään ja joskus meneekin. Mutta joskus ei mene ja kuukaudet vierivät eteenpäin ilman että mikään muuttuu. Tämä artikkeli on kirjoitettu sitä hetkeä varten.

Ensimmäinen askel on aina se vaikein. Sen jälkeen asiat alkavat liikkua.

"Kyllä minä pärjään" – tuttu ajatus, tuttu ansa

Suomalaiseen mieheyteen on kautta aikojen kuulunut sisu. Pureskellaan ongelmat yksin, nukutaan yön yli ja jatketaan eteenpäin. Se on monessa tilanteessa ihan toimiva strategia, mutta kun pää alkaa oireilla tosissaan, sama strategia alkaa kääntyä itseään vastaan.

Kyse ei ole heikkoudesta. Kyse on siitä että ihminen on ihminen myös silloin kun kyseessä on mies.

Häpeä on se äänekäs kaveri joka istuu olkapäällä ja sepittää: "Ei kai sentään terapiaan." Mutta kannattaa miettiä hetki mistä tai keneltä se häpeä on peräisin ja onko sen neuvoihin syytä luottaa.

Pitäisi olla luja ja samalla lempeä. Mistä se energia otetaan?

Miehiin kohdistuvat odotukset saattavat tuntua melko ristiriitaisilta. Pitäisi olla luja, vahva, lempeä ja heikko. Pitäisi pärjätä töissä ja olla silti kotona paikalla. Pitäisi osata puhua tunteista, antaa vapautta ja samalla johtaa. Nämä ovat ajatuksia joita kuulee ja osa tuntuu äkkiseltään melko ristiriitaisilta.

Mistä tähän kaikkeen otetaan kapasiteetti? Nämä ovat varmasti vain osa odotuksista. Näitä odotuksia tulee varmasti kaikkialta lähipiiristä, somesta, työpaikalta ja ennen kaikkea itseltä.

Moni mies yrittää täyttää nämä odotukset uuvuttamalla itsensä hiljaa. Ollaan se kallio jolle muut nojaa ja toivotaan että oma pohja kestää. Jossain vaiheessa se pohja alkaa natista.

Terapia on yksi paikka pysähtyä miettimään mitä itse oikeasti tarvitsee. Millainen mies haluaa olla, eikä millainen pitäisi olla. Parisuhteessa ja vanhemmuudessa se muutos näkyy nopeasti. Kun ei enää kanna kaikkea yksin, sisällä on tilaa myös muille.

Puoliso on ehdottanut terapiaa. Mitä sitten?

Tämä on tilanne jonka moni tunnistaa ja näkyy usein myös terapiavastaanotolla. Puoliso on ottanut asian puheeksi. Ehkä kerran… Ehkä useamman kerran… Ehkä se on jo aiheuttanut riidan.

Ensimmäinen reaktio on usein puolustautuminen. "Ei minulla mitään hätää ole." Tai hiljaa jääminen ja aiheen vaihtaminen.

Se reaktio on inhimillinen. Mutta kannattaa hetki miettiä mitä puoliso oikeasti yrittää sanoa. Hän ei todennäköisesti sano tai ajattele, että olet viallinen. Hän sanoo että haluaa sinun voivan paremmin. Hän ehkä myös sanoo että haluaa sinut takaisin jollakin tavalla.

Oman tarpeen omaan prosessiin lähtemisestä ei tarvitse syntyä puolison sanomisesta. Mutta jos tilanne tuntuu tutulta voi olla hyödyllistä tulla juttelemaan siitäkin ja parasta jos se tehdään yhdessä. Mitä tämän tilanteen takana on? Tuleeko osapuolten tarpeet kuulluksi?

Mitä terapiassa oikeasti tapahtuu

Terapiassa käytännössä istutaan alas ja puhutaan. Terapeutti kysyy kysymyksiä. Sinä vastaat. Joskus se on hankalaa ja joskus jokin selkenee yllättävän nopeasti. Kukaan ei pakota itkemään eikä kaivamaan lapsuudesta jokaista muistoa esiin.

Monelle miehelle toimii erityisen hyvin ratkaisukeskeinen lähestymistapa. Mistä on kyse, mitä halutaan muuttaa ja miten se tehdään. Käytännönläheistä, konkreettista. Ei pelkkää tunnemöykkyjen pyörittelyä vaan oikeaa työskentelyä asioiden kanssa. Pikkuhiljaa voidaan ratkaisukeskeisyyden kylkeen lähteä tuomaan tunnepuolta ja sitä mitä esimerkiksi kehossa tapahtuu tunteiden jyllätessä. Tämä on sitä työskentelyä joka opettaa viemään järjen ylivallasta kohti omaa syvempää “totuutta” ja tasapainoa. Puhutaan ehkäpä järjen ja tunteen liitosta.

Ensimmäinen kerta jännittää lähes aina. Se on normaalia. Sen jälkeen useimmat toteavat että se oli helpompi kuin luuli.

Milloin kannattaa ottaa se askel

Ei tarvitse odottaa että asiat ovat todella pahasti. Useimmat ihmiset hakeutuvat terapiaan siinä vaiheessa kun arki on jo pitkään vaivannut ilman, että mikään varsinainen katastrofi on käynnistynyt.

Tunnistettavia merkkejä ovat esimerkiksi nämä…

• Pinna palaa herkemmin kuin ennen ja pikkuasiat ärsyttävät kohtuuttomasti.

• Uni on heikkoa tai mieli on ylikierroksilla nukkumaan mennessä.

• Olet fyysisesti paikalla mutta ajatukset ovat jossain muualla.

• Työ ei innosta tai päinvastoin töissä on pakko viihtyä koska kotona on jotenkin vaikea olla.

• Puoliso on kommentoinut jotain useampaan kertaan. (suositus pariterapialle)

• Elämä menee eteenpäin mutta mikään ei tunnu oikein miltään.

Joku saattaa ajatella että nämä ovat vain tavallisia elämän paineita joita kaikilla on. Ehkä onkin, mutta se ei tarkoita että niiden kanssa pitää vain elää.

Terapia ei ole heikkous. Se on työkalu.

Maailman parhaat urheilijat käyttävät mentaalivalmentajia. Kovimmat johtajat käyvät coachauksessa. Erikoisjoukkojen sotilaat saavat psykologista tukea osana ammattitaitoaan.

Heistä kukaan ei ajattele olevansa heikko. He ajattelevat olevansa vahvoja ja tehokkaita.

Terapiaan hakeutuminen on tietoinen päätös sanoa että haluan toimia ja voida paremmin. Haluan olla läsnä ja ymmärtää miksi reagoin niin kuin reagoin. Se vaatii enemmän rohkeutta kuin hiljaa jatkaminen.

On tietynlainen paradoksi siinä että heikkouden myöntäminen on se vahvin askel jonka voi ottaa, mutta niin se vain on.

Yleisimmät syyt miksi miehet päätyvät juttelemaan

Ei ole olemassa yhtä oikeaa syytä. Luonani on käynyt miehiä hyvin erilaisissa elämäntilanteissa.

Ero tai parisuhteen kriisi on yksi yleisimmistä. Burnout ja työn aiheuttama uupumus toinen. Ahdistus joka on kasvanut hiljaa vuosien mittaan. Aggressio tai äkkipikaisuus joka alkaa pelottaa itseäänkin. Isäksi tulo joka nostaa pintaan asioita omasta lapsuudesta. Keski-iän pohdinta siitä mitä elämältä oikeasti haluaa.

Jotkut tulevat itse. Jotkut tulevat puolison ehdotuksesta tai vaatimuksesta. Jotkut tulevat sen jälkeen kun kärsimys on yksinkertaisesti kasvanut liian suureksi.

Tapa jolla tullaan ei ratkaise yhtään mitään. Se ratkaisee se että tulee.

Mitä muuttuu

Terapia ei korjaa elämää. Se ei poista vaikeita ihmisiä ympäriltä eikä tee töistä kivempia.

Se muuttaa suhdetta omaan itseen ja se taas muuttaa paljon.

Miehet jotka ovat käyneet läpi terapiaprosessin kertovat usein samoja asioita. Olen läsnä perheelleni tavalla jolla en aiemmin pystynyt. Pinna ei palaa samalla tavalla. Olen lakkaanut kantamasta asioita yksin. Puolisoni sanoo että jokin on muuttunut.

Lasten kannalta sillä on enemmän merkitystä kuin usein tulee ajatelleeksi. Isä joka on emotionaalisesti läsnä ja joka osaa käsitellä omia tunteitaan on malli joka kantaa pitkälle.

Loppuun vielä yksi ajatus

Jos olet itse miettinyt tätä asiaa tai etsit apua läheisellesi: se että olet tähän asti lukenut kertoo jo jotain.

Se ensimmäinen yhteydenotto on usein se vaikein. Sen jälkeen asiat alkavat liikkua. Usein jo pelkkä oman tarvitsevuuden tunnistaminen ja päätös prosessiin lähtemisestä alkaa muuttamaan asioita.

Minuun voi ottaa yhteyttä matalalla kynnyksellä. Ei tarvita diagnoosia eikä kriisiä. Riittää että jokin hiertää ja haluaa puhua jonkun kanssa joka kuuntelee.

Maksuton tutustuminen etänä zoom yhteydellä tai puhelimitse ei sido mihinkään. Yksilöterapian ja pariterapian vastaanottoni on Tampereella, Turussa ja etänä. Tervetuloa!